Miten tunnistat emotionaalisen trauman?

Eikö olekin merkillistä, että nekin meistä, jotka sanovat kokeneensa onnellisen lapsuuden, elävät aikuisina elämää, jossa emotionaalinen ja ylisukupolvinen trauma näyttäytyy enemmän tai vähemmän jokapäiväisessä elämässä.

Olemme perineet vanhemmiltamme ja kaikilta edeltäneiltä sukupolvilta valtavasti hyvää ja arvokasta, mutta myös “haittaohjelman”, jonka aiheuttaja on emotionaalinen vaille jääminen varhaislapsuudessa. Emme tulleet nähdyiksi, kuulluiksi kannatelluiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi omana itsenämme, emme saaneet tarvitsemaamme syliä, huomiota, lämpöä ja arvostusta. Niin kävi, koska samoin oli käynyt vanhemmillemme ja heidän vanhemmilleen jne. Se kuului kasvatukseen - ajateltiin, että lapset menevät pilalle liiasta sylittelystä, heistä tulee ikuisia mammatyttöjä ja -pokia. Lapset piti kasvattaa kuriin ja nuhteeseen, huomioimaan muiden tarpeet ennen omia, tottelemaan ja olemaan hyödyksi, tyytymään vähään ja olemaan valittamatta, kyselemättä, haluamatta ja aiheuttamatta vaivaa kenellekään.

Eipä siis ihme, että on aikuisenakin vaikea sanoittaa omia halujaan ja tarpeitaan, pyytää itselleen mitään tuntematta olevansa itsekäs, sanoa ei, vaikka pitäisi, tietää missä on oikeasti hyvä, olla ylipäätään omalla puolellaan. Ei missään kerrottu, että jokaisella on oikeus tuntea itsensä rakastetuksi, tulla nähdyksi ja kuulluksi, tuntea kuuluvansa yhteyteen muiden kanssa, toimia omia vahvuuksiaan käyttäen ja tulla hyväksytyksi haavoittuvaisuuksineen.

Niinpä niin, elämä piti rakentaa niistä palikoista, jotka kohdalle osuivat ja jotenkin sisimmässä elää tunne, että ei siitä ihan sellainen tullut, kuin olisi halunnut.

Selitys löytyy siitä, että oma emotionaalinen trauma on jäänyt parantamatta ja kun se vaikuttaa taustalla koko ajan, se vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin. Trauma voi siis olla peräisin varhaislapsuuden kokemuksista, ylisukupolvisista traumoista tai myöhemmän elämän tapahtumista. Tässä muutamia tapoja, joilla emotionaalisen trauman haittavaikutukset voivat ilmetä aikuisen ihmisen elämässä, mieti tunnistatko näitä itsessäsi:

Toistuvat negatiiviset ajatus- ja toimintamallit

Trauma majailee usein syvällä alitajunnassa ja johtaa toistuviin haitallisiin ajatusmalleihin, kuten jatkuvaan huoleen, epävarmuuteen ja itsesyytöksiin. Ihminen voi kokea itsensä arvottomaksi, riittämättömäksi tai epäonnistuneeksi. Toistuvat haitalliset toimintamallit voivat ilmetä esimerkiksi epäterveinä ihmissuhteina tai ristiriitojen välttelynä.

Tunteiden säätelyn vaikeudet

Emotionaalinen trauma voi aiheuttaa ylireagointia tietyissä tilanteissa, kuten liiallista ahdistusta, vihaa, surua tai pelkoa. Tunteita voi olla vaikea hallita, ja ne saattavat nousta pintaan odottamattomissa tilanteissa. Toisinaan taas tunteet voivat tuntua ”jäätyneiltä” tai tukahdutetuilla, jolloin ihminen kokee olevansa irrallaan omista tunteistaan. Vanhemmat eivät osanneet säädellä omia tunteitaan eivätkä opettaa säätelyä lapsilleen.

Trauman aktivoituminen (triggerit)

Tietyt tilanteet ja ihmissuhteet voivat aktivoida traumaattisen kokemuksen uudelleen. Pienet asiat, kuten äänet, tietyt sanat tai tilanteet, jopa tuoksut ja hajut voivat toimia "triggerinä", joka tuo traumaattiset muistot ja tunteet takaisin. Olisiko tässä yksi selitys paniikkihäiriölle?

Vaikeudet ihmissuhteissa

Trauman kokeneilla aikuisilla voi olla vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin tai luoda läheisiä, syviä ja terveitä ihmissuhteita. He saattavat vältellä läheisyyttä tai olla liian riippuvaisia muista. Toisinaan trauma voi ilmetä tarpeena miellyttää muita jatkuvasti - taustalla on pelko hylätyksi tulemisesta.

Stressi ja ahdistus

Trauma voi jättää ihmisen kehon jatkuvaan valmiustilaan, jolloin sympaattinen hermosto on yliaktiivinen. Tämä voi aiheuttaa kroonista stressiä, levottomuutta ja fyysisiä oireita, kuten jännitystä, päänsärkyjä, unettomuutta tai vatsavaivoja. Jos tunnet olevasi jatkuvasti "varuillaan" tai ahdistunut ilman selvää syytä, taustalla voi olla tiedostamaton emotionaalinen trauma.

Itsetuhoiset tai välttelevät toimintatavat

Emotionaalinen kipu voi johtaa itsetuhoisiin ratkaisuihin, kuten liialliseen alkoholin tai muiden päihteiden käyttöön, syömishäiriöihin, uhkapelaamiseen tai muuhun pakonomaiseen käyttäytymiseen. Välttelevä käyttäytyminen voi näkyä myös emotionaalisena eristäytymisenä, haluttomuutena kohdata vaikeita tunteita tai ongelmien jatkuvana lykkäämisenä.

Fyysiset oireet

Trauma voi näkyä myös fyysisinä oireina, kuten kroonisina kiputiloina, lihasjännityksenä, unihäiriöinä, sydämen rytmihäiriöinä tai ruoansulatusvaivoina. Kehon ja mielen välinen yhteys on vahva, ja pitkään jatkunut emotionaalinen stressi voi heijastua kehoon monin tavoin.

Masennus ja uupumus

Trauma voi aiheuttaa syvää surua, masennusta ja elämänilon puutetta. Ihminen voi tuntea itsensä jatkuvasti väsyneeksi, toivottomaksi ja motivoitumattomaksi, ja tuntea olevansa kyvytön muuttamaan tilannettaan. Masennuksen oireet voivat liittyä myös siihen, että trauma estää ihmistä näkemästä mahdollisuuksia tai uskomasta siihen, että asiat voisivat parantua.

Ylisukupolvinen trauma

Emotionaalinen trauma on usein myös ylisukupolvista ja ihminen voi tiedostamattaan toistaa perheessä ja suvussa sekä koko yhteiskunnassa kulkevia haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka vaikuttavat läpi elämän. Se voi näyttäytyä vaikkapa samanlaisina haitallisina ihmissuhteina, jollaisia vanhemmat tai isovanhemmat ovat kokeneet.

Paraneminen on mahdollista
Ylisukupolvinen trauma pitää usein sisällään emotionaalisen trauman, ne kulkevat käsi kädessä ja vaikutukset ovat monimuotoisia ja pitkäkestoisia, mutta nykytietämyksellä, uusia tieteenaloja (mm. epigenetiikka) ja teorioita (polyvagaalinen teoria) hyödyntämällä, myös emotionaaliset traumat on mahdollista parantaa - lempeästi, ketään tuomitsematta, anteeksi pyytelemättä ja anelematta. Jokainen sukupolvi on tehnyt parhaansa sillä ymmärryksellä ja tietämyksellä sekä niillä resursseilla, jotka ovat olleet käytettävissä. Myötätunto on yksi paranemisen avaimista ja sitä kasvattamalla tapahtuu hyviä asioita. Suosittelen kokeilemaan!