Miksi et ehkä ole se, joka luulet olevasi?

Me ihmiset ajatellaan ihan liikaa! Koko ajan päässä surisee - tuskin yksi ajatus on loppuun ajateltu, kun seuraava jo rynnii paikalle vaatien huomiota. Satoja ajatuksia jää koko ajan kesken, kun mieleen työntyy menneitä tapahtumia koska se-ja-se sanoi sitä-ja-sitä entä miten selviän tästä päivästä, viikosta, kuukaudesta, laskuista, parisuhdesotkuista…surrurrurr…
Kun joku kysyy mitä kuuluu, asettelet naamallesi hymyn (joka saattaa näyttää irvistykseltä) ja vastaat: “Ihan OK mulla menee”. Ettet vaan valehtele itsellesi ja samalla muillekin!

Miksi ajatuksia ei kannata ottaa niin vakavasti

Jos joku nauhoittaisi yhden päivän ajan ajatuksiasi ja kuulisit ne sitten nauhalta, toteaisit todennäköisesti, että suurin osa on täyttä potaskaa, eikä ainakaan sitä, mitä haluaisit päässäsi liikkuvan. Mutta pää onkin vain pää ja vaikka siellä onkin aivot, se ei tarkoita, että siellä oisi kaikki viisaus. Sitä on nimittäin oikein tutkittu ja tiedetään, että tätä “orkesteria” nimeltä X (sinun nimesi) johtaa - enkä nyt sano, että suolisto, vaikka silläkin on paljon sanottavaa - kehosi ja siellä asuva hermosto. Se on niin, että yli 80 % sisäisestä viestinnästäsi kulkee alhaalta ylöspäin, kehosta aivoihin! Mutta mehän emme sitä ymmärrä emmekä osaa kuunnella kehomme viestejä emmekä varsinkaan osaa toimia niiden mukaisesti omaksi parhaaksemme. Olemme tottuneet kuuntelemaan vain mielessä pauhaavia ajatuksiamme huolimatta siitä, että siellä pyörivät koko ajan samat kulahtaneet kelat edestakaisin, vanhaa, päivittämätöntä kamaa suoltaen. Niin kauan kuin suostut kuuntelemaan vain mieltäsi ja lopun ajan täytät viihteellä, netillä, shoppailulla, huonolaatuisella ravinnolla, pinnallisilla ihmissuhteilla, pakonomaisella liikunnalla jne, elät aikamoista zombie-elämää. Parempaakin on tarjolla ja joku osa sinusta tietää sen!

Miksi kehoa kannattaa kuunnella

Uskotko, että kehosi muistaa kaiken, jopa kohtuajasta lähtien? Niin se kuitenkin on, uskoit tai et. Olet imaissut itseesi äitisi tunteita ja hermostosi, joka on kehittynyt ensimmäisenä, on alkanut kerätä informaatiota ympäristöstä siellä valmiina DNA:n kautta olleen tiedon lisäksi. Syntymäsi jälkeen, jo ennen kuin sinulla on ollut sanoja, olet 3 ikävuoteen mennessä kopioinut vanhemmiltasi valtavasti käyttäytymis- ja ajatusmalleja ja siellä ne vaikuttavat edelleen, hermostosi = alitajuntasi kautta. Kaikki se rakkaus ja kannattelu, jota olet saanut, kannattelee sinua edelleen, mutta niin myös kaikki se rakkaus ja tuki, jota ilman olet jäänyt, saa sinut pysymään selviytymistilassa ja hylkäämisen pelossa tänäänkin. Mikä tahansa voi triggeröidä ja aktivoida sinussa ne kohdat, jotka eivät saaneet huomiota, arvostusta, rakkautta ja turvaa kun olisit sitä tarvinnut. Tuo alkuperäinen tunne värähtää kehossasi ja sillä hetkellä on mahdollista ottaa sen herättämä tunne käsittelyyn, tutustua siihen, hyväksyä se, olla sen kanssa, todeta, että olet silti turvassa juuri nyt ja purkaa se lukkiutunut energia, joka ei silloin aikanaan saanut purkautua. Se on aitoa emotionaalisesta traumasta paranemista. Soma (keho, hermosto, tunteet, toiminta) on viisas ja se tarjoaa koko ajan mahdollisuuksia purkaa kehoon lukkiutunutta energiaa, mutta emme uskalla pysähtyä kuulemaan näitä viestejä, koska sen synnyttämän avuttomuuden ja haavoittuvuuden kohtaaminen tuntuu liian vaikealta. Energia menee takaisin sykkyrälle hermostoon ja jää odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Me jatkamme elämää selviytymistilassa. Ja kaava jatkaa toistumistaan.

Oletko se, joka kuvittelet olevasi?

Taustalla tässä kaikessa häilyy emotionaalinen trauma, jota me kaikki koemme, onnellisesta lapsuudesta huolimatta. Se syntyy yhteydettömyydestä, koska emotionaalisesti epäkypsät vanhempamme eivät osanneet tarjota sitä tukea ja kannattelua, jota olisimme tarvinneet. Ei kuitenkaan ole tarkoitus syyttää ketään, kaikki - sinä itse, vanhempasi ja kaikki edellä kulkeneet - ovat tehneet parhaansa niillä voimavaroilla ja sillä tietämyksellä, joka on ollut käytettävissä. Omat hyvät ja surkeimmatkin valintasi ovat saaneet alkunsa siitä ohjelmistosta, joka on vaikuttanut sinussa idusta asti. Ja mitäpä muuta sinun vanhempasi olisivat sinulle voineet siirtää kuin itse oppimansa ja perimänsä. Oman DNA:si, sukulinjasi uskomusten ja ajatusmallien, suomalaisten sotatraumojen, yhteiskunnassa vallitsevien normien ja patriarkaalisen maailmanjärjestyksen perusteella muodostamasi omakuva voi olla kaukana siitä, kuka oikeasti olet. Olethan tottunut ajattelemaan aina ensin muita, olemaan tarvitsematta ja haluamatta juuri mitään, olemaan vahva, sopeuttamaan itsesi ympäristöösi, olemaan erottumatta joukosta, olemaan näkymätön ja kokemaan riittämättömyyttä. Samalla olet etäännyttänyt itsesi kehostasi ja siinä piilevästä kukoistamisen mahdollisuudesta.

Paraneminen tarvitsee yhteyttä

Se, mikä sai alkunsa yhteydettömyydestä tarvitsee parantuakseen yhteyttä, joka on perustarpeemme. Sellaisessa yhteydessä toiseen ja toisiin, jossa saamme tuntea myötätuntoa, arvostusta, kannattelua ja jopa pyyteetöntä rakkautta, on avain paranemiseen. Saamme tulla näkyviksi ja hyväksytyiksi haavoittuvuuksinemme. Emotionaaliset traumat ovat haavoja, jotka eivät olet saaneet tulla näkyviksi, mutta kun niille annetaan lupa, on mahdollista muuntaa kaikki kehossamme oleva lukkiutunut energia voimavaraksemme ja alkaa kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla. Voimme kukoistaa vain turvallisuudessa. Se turva on sinussa, kun vain osaat ottaa sen käyttöön. Hermostosi haluaa vapautua ja vapauttaa koko somasi ja siihen on olemassa tie, joka vaatii sitoutumista usein toistettaviin harjoituksiin ja vähitellen tapahtuu se, mikä on uinunut koko ajan sinussa. Sinusta tulee Sinä ilman muiden miellyttämisen tarvetta, ilman esteitä tulla näkyväksi ja kuulluksi kaikkine vahvuuksinesi ja vajavaisuuksinesi. Tunnet myötätuntoa ja rakkautta itseäsi ja muita kohtaan, kun ymmärrät, että meissä kaikissa on parantumattomia haavoja. Kun Sinä paranet, se vaikuttaa laajasti ympärillesi. Sinua odotetaan jo. Tule!