Oma tarinani
”Vaatimattomuus kaunistaa.”
”Ei saa pitää itsestään meteliä.”
”Raha on kaiken pahan alku ja juuri.”
Nämä ja muitakin ”kansanviisauksia” olen äidinmaidossa imenyt ja niiden mukaan elänyt suurimman osan elämästäni. Ne ovat pitäneet minut keskinkertaisuuden ikeessä, josta olen kuitenkin tuntenut häpeää. Kuka nyt haluaisi olla keskinkertainen!
Köyhiäkin olimme. Äidilläni oli seitsemän synnytystä kahdeksan vuoden sisällä, minä tulin viimeisenä, vaikka lääkärit olivat jo varoittaneet korkeasta terveysriskistä. Sain syntyä terveenä ja varmasti minua rakastettiin, vaikka se ei sylittelynä ja hellittelynä näyttäytynytkään. Jotain jäi puuttumaan ja siihen vajeeseen nuo ikivanhat sananparret onnistuivat tuomaan varmuutta siitä, että kuitenkin kuulun joukkoon ja olen yksi muista. Kunhan elän niiden mukaan.
Köyhäinavun vaatteissa kouluun meneminen oli hävettävää, kyllä ne tunnistettiin. Ja miten se yksi opettaja onnistuikin tekemään minut näkymättömäksi ohittamalla innokkaan yritykseni päästä auttamaan tärkeässä tehtävässä – hän ei edes katsonut minua, vaan valitsi varakkaampien perheiden tyttöjä. Tuota haavaa syvensi äitini torut, kun eräänä päivänä joku oli kehunut silmiäni kauniiksi ja kerroin siitä äidille… ei olisi saanut ylpeillä omilla ominaisuuksillaan! Kyllä minua nolotti. Ja sitä paitsi ei ollut lupa pyytää itselleen sitä mitä teki mieli, piti pitää mölyt mahassaan ja toivoa, että joku ymmärtäisi antaa minulle haluamani.
Näiden uskomusten ja kokemusten päälle rakentamani elämä ei ollut se, jota olisin halunnut elää. Keskinkertaisia, turvallisia valintoja tylsyyteen asti.
Koulussa sain kiitettäviä, kiltti tyttö kun olin. 6. luokan keväällä sain stipendin, mutta aloin itkeä, kun kuulin nimeni mainittavan – ”enhän minä voi mennä kaikkien eteen sitä pokkaamaan ja tulla näkyväksi!” Ja taas hävetti.
Edes yliopistoon en kokenut olevani kelpoinen, vaikka neljä L:ää kirjoitinkin. Onneksi peruskoulu sentään pelasti minut lukioon.
Maailma avartui au pairina Pariisissa, ja rohkeuskin kasvoi, mutta vain vähän. Rakastuin uudelleen ensirakkauteeni ja olemme edelleen yhdessä, jo 41 vuotta. Saimme kolme ihanaa, nyt jo aikuista lasta ja Luoja on suonut myös kaksi lastenlasta, Inkan ja Ahton. Mummous on jotain ihmeellisen ihanaa, kuin Taivaan Mannaa!
Vasta viisikymppisenä annoin itselleni luvan tehdä jotain todella rohkeaa – jätin vientihommat ja läksin opiskelemaan täysin uutta ammattia. Muutokseen minut sysäsi oivallus siitä, että työssäni toteutan jonkun muun unelmaa. Täysillä antamaani panosta ei ilmeisesti arvostettu, sillä en saanut luvattua apua jakamaan ylettömäksi kasvanutta työmäärää enkä pyytämääni palkankorotusta. Ymmärsin, että vain minä itse voin muuttaa tilanteen. Niin minusta tuli vihersisustaja-yrittäjä. Hyvinvointia ja iloa ihmisille viherkasvien avulla. Jotain kuitenkin vielä puuttui. Ystävän suosituksesta kiinnostuin Health Coach Academyn tarjoamista kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmentajan opinnoista ja vaikka se tuntui taloudellisesti heikolta ratkaisulta, läksin pioneerina oppimaan vielä uuden ammatin! Kolmen vuoden opintojen jälkeen valmistuin kesällä 2022 Master tason holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi, ja koen nyt olevani valmis auttamaan muita kampittamaan oman elämänsä petolliset uskomukset ja sananparret.
Moniulotteisen koulutuksen myötä olen singonnut vanhat sanonnat maata kiertävälle radalle. Olen tehnyt hakkelusta valtavasta määrästä rajoittavia uskomuksia sekä irrottanut keskinkertaisuuden kahleen itsestäni. Ei minun (eikä kenenkään muunkaan) tarvitse suostua keskinkertaisuuteen, jos en sitä halua!
Haluan unelmoida niin isosti, että kainalot kastuvat ja alkaa pyörryttää, kun ajattelen visioitani.
Haluan ääneni kuuluviin.
On kestänyt kauan löytää se, ja vaikka se vielä joskus vapisee, se vahvistuu koko ajan.
Olen myös oppinut ottamaan vastaan kehuja ja kiitoksia – nöyristelemättä, silmiin katsoen.
Olen oppinut haluamaan ja pyytämään.
Olen oppinut sanomaan ”kyllä” ja ”ei” sydäntäni ja intuitiotani kuunnellen.
Olen oppinut rakastamaan itseäni ja olemaan terveesti itsekäs.
Ymmärrän, että vauraus ja runsaus ovat minua ja meitä kaikkia varten.
Vaurastumalla voin auttaa heitä, joilla on hätä ja puutetta kaikesta.
Kun autan kanssaeläjiäni päästämään irti haitallisista uskomuksista, löytämään omat vahvuutensa ja piilossa olevat voimavarat, he alkavat voida paremmin ja tuovat lisää hyvää tähän maailmaan.
Olen työkalu Luojan työkalupakissa ja teen työtäni Elinvoimavalmentajana sydän täynnä kiitosta. Kahleettoman elämän puolesta!
Äidistäni tuli lopulta idolini. Hän teki parhaansa niillä resursseilla, jotka hänellä oli. Hän oli ihana, lämmin ja rakastava, vaikka ei pystynyt sitä aina teoin ja sanoin osoittamaan. Lähimmäisenrakkaus oli hänen elämäntehtävänsä. Yksi hänen lempivirsistään on tullut minullekin rakkaaksi, etenkin tämä säkeistö, josta on tullut rukoukseni:
”Haltuusi annan koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi”
(virsi 326, 7. säkeistö)
